NIMIPÄIVÄÄ

Hymyellen!
Oletko ihmetellyt blogini nimeä?
Et varmaankaan - päivään varmastikin mahtuu monta muuta ihmetyksen aihetta, kuten kuinka tuima tuuli voikin tehdä sään niin kylmän tuntuiseksi,
kuinka mukava pakkasaurinkoisen päivän paiste onkaan,
ja kuinka hyvä on vaihtaa kiireiset askeleet leppoisammaksi käyskentelyksi,
kunhan sää sallii :-)

Jokunen päivä sitten oli nimpparisankarina Ellen,
(onnee kaikki Ellen-nimiset!)
ja tulipa mieleen että nimi liippaa läheltä bloginkin nimeä.

Suosikkihyräilyni ja tunnelmantuoja mm. joulun aikaan, ja muutenkin
on tämä laulelma:


Äiti leipoo hymyellen.

Kelle leivot, äiti, kellen?

Vielä kysyt kelles muille:

pienoisille piimäsuille.

Tää on kakku pikku Annin,

tuo on Heikin, tää on Hannin.

Tämän saapi pikku Asta,

joll´ on yksi hammas vasta.

Etsiskelin tästä laulusta tietoja, ja selvisi että kyseessä itse asiassa alun perin Immi Hellénin runo,

jonka Ahti Sonninen säveltänyt lauluksi Äiti leipoo,

joka siis minulla tunnelmantuojana soi.

Ihanuus.

Siitäpä sainkin nimeksi blogille tuon hymyellen.

Senpituinen se nimitarina :-)

Eilen leivoin muffinsseja,

hyviä, mustikkaisia!

Talvisen päivän terveiset!

Bloggens namn kommer från en dikt/sång som jag så jättemycket tycker om

- hymyellen är ett gammalt finskt ord, som kan äversättas med "leende",

och i denna sång i fråga bakar mamma leende = hymyellen.


Jag bakade just ganska goda muffins!